tiistai 22. lokakuuta 2013

Kun sain sanotuksi

Kerroin naiselle, että jos olisin hän,
mutta ajauduin välittömästi ohi ajatukseni,
jatkoin ja hän ei olisi se mikä on,
niin me molemmat olisimme
jotain muuta kuin nyt olemme.
Toisaalta olisin halunnut kulkea
syvemmälle tätä sivupolkua,
kuten jos kivet puhuisivat ja muuta vastaavaa,
mutta sain maltettua mieleni
ja siirryin alkuperäiseen ajatukseeni.
Siis, jos olisin hän, niin istuttaisin syksyllä
krookuksien sipulit pihalle
nuorten vuorimäntyjen eteen
ja odottaisin niiden kukkien täyttämää kevättä
tai mikä estäisi meitä yhdessä tekemästä sitä.

© Topi Aaltonen 

2 kommenttia:

Leena Lumi kirjoitti...

Tätä sanoisin jo hyväksi arkiruonudeksi, joka vain todistaa, että toisinaan/joskus, arki on parasta, kun sen oikein oivaltaa.

Topi Aaltonen kirjoitti...

Kiitos Leena!