Taas kerran

Älä ymmärrä väärin,
taas jokin särkyi,
sirpaleet ovat tummanpuhuvia ruusunterälehtiä,
kukaan ei niitä kerää,
kylmä asfaltti, jäätävä sade, tuuli vie pois.

© Topi Aaltonen 

Kolmen runon satunnainen otos elämästä

Tässä on maailman vääryys,
rivot sanat, lian hajut,
lukemattomat naiset räikeissä ehostuksissaan,
köyhät, rujot miehet heidän sisuksissaan,
parittomat raajat nousevat, tyhjät silmäkuopat,
rajuilma on myöhemmin, huuhtoo pois.

Heille suoritettiin leikkaukset,
tarpeelliset amputaatiot,
turha pois,
yllättävää kyllä, eläkkeet heidän annettiin pitää,
kuten myös muut sosiaalietuudet,
he tunsivat pistokset rinnoissaan.

Tästä puuttuu se runo
tai on ainakin hyvin vaillinainen,
maailma ei ole vielä fiktio
ja nyt ei ole sen aika, ehkä myöhemmin.

© Topi Aaltonen