Rohkeita runoja rakkaudesta

Juttu Sydän-Hämeen lehdessä

Liittyy ensimmäiseen runokirjaani, joka ilmestyi viime vuonna.

Hiilityö

Hiilityön vedot ovat toisen kädestä.

Me näemme miten ihmisiltä kuulottuvat ääriviivat,
sisällöt hohtavat hetken harmaata heijastusta,
irtonaiset osat työntyvät verkalleen ulos.

Epäilemättä asfaltti on alla polttavan kuuma,
kiire vie viereltä elämää,
edessäpäin risteykset harvenevat,
haamut katoavat kaukaisuuteen.

Kaikessa on loppu ja varmuudeksi piste,
valkoisen kankaan toista laitaa liukenemme pois.

© Topi Aaltonen 

Musta runo

Takana houreiden täyttämä yö,
aamun varhaisuudessa mustan lumen pysäkki.
Yhdet askeleet ennen tätä,
repeytyneisiin sukkahousuihin paketoituina tarinat enkelien kohtaamisista.

Lähellä meikkien tahrimat aikuiset teinitytöt hoilaavat
omiin neniinsä jotain mitä on kuullut kautta elämän.
Kirjavoituneet mustelmat lyöttäytyvät seuraan
ja tahraavat paloja nousevan päivän naamiosta.

Eilisen puolelta purkautuu valkokankaalle yhä rakkauden aihioita,
valloittamaton saavutus ei ole tyhjää parempi.

Lävitse puhaltavat oudot tuulet,
pienen pieni sydän lyö, lasittunein silmin kohti iltaa.

© Topi Aaltonen 

Hulluutta kaikki

Päivät ovat noiduttuja,
muuan musta nainen on mielikuvituksen tuotetta,
ruskeakasvoisesta ei tässä puhuta.
Valkoihoisen sydämeen isketään kyyneleet tikarilla,
loppusuoran koittaessa surussa on miltei kaikki värit.

Tapahtumat ajoittuvat menneeseen, tähän hetkeen, tulevaan
ja ovat hyvin lähellä sitä paikkaa,
mistä taivaalta lennähtää eteen seireeni kuin lintu.

Sillä on niin hennot sormet ja nimetön vailla sormusta.

Pakkonaiminen ei ole punastumisen paikka,
ensisijaiset ajatukset kohdistuvat tulevien esteiden arviointiin
ja kivirekeen, jota vetää.

© Topi Aaltonen