LYHYET

TUNNUSTUS

Minulla on munat

ja muinaiset taakat,
mutta olen suudellut
naista kerran suoraan suulle.

SPERMA

Spekulaatiot pois.

Erinomaista,
runsauden maku, aitous.

© Topi Aaltonen

Tätä päivää

Monet pienet enkelipatsaat,
ajan patinoima prinsessan tiara,
ne kaikki hyvin kauniina asetelmana kirjahyllyllä.
Pisteenä i:n päällä kristallikivien jono ikkunalla
luomassa prismojen värikkään kehän huoneen seinustalle.

Viereisessä huoneessa elämän manaajat,
kirosanojen vyöttämät tuskan huudot,
jäätävän huurteinen ilma.

© Topi Aaltonen

Kutsumaton vieras

Elämä yllättää ja kaikki muuttuu,
kasvot kuihtuvat ympäriltä,
nimet häviävät jättämättä jälkiä itsestään,
tämä syksyn usva peittää kaiken nykyisyyden.
Tilalle astuu levottomuus,
jokin raja häämöttää, on astuttava toiselle puolen.

Menneisyyden valkeat pilvet soutavat vastaan
monin tutuin nimin ja kasvoin,
keinu, jolla kerran keinui tulee aivan liki,
onnenkiehkura leijailee tuulessa.

© Topi Aaltonen

Nurin kurin

Loppukesän kaikkina öinä oli satanut lunta,
tuleva ruska muuttanut asentoaan, siirtynyt paikoiltaan,
saavuttanut aikaisemmat sateenkaaret.
Kukat ja perhoset olivat kertoneet jotain outoa tarinaa
kaukaa menneisyydestä, viipyilleet hetken hämmennyksissään,
siirtyneet ikuisuuteen.
Elämä oli kääntynyt nurin kurin,
kaikki olennainen oli eritelty, tutkittu, numeroitu,
lopuksi taottu yhteen, saatettu julki.
Eräät olivat paljastuneet sateentekijöiksi, ruskan kääntäjiksi,
toiset unennäkijöiksi, jotka yhä harhailivat unissaan.
Muutamat olivat sopeutuneet tilanteeseen,

tuijottaneet tyhjin silmin taivaalle, jatkaneet huomiseen.

© Topi Aaltonen

Katse tulevaan

Keväällä jotain syntyy uudelleen,
hävitettyjen seasta nousee uusi polvi.

Etsimällä ei löydä luurankoja,
olemme vapautettuja.

Aurinko ja sade piiskaavat toisiaan
kuu nousee ehtimästään taivaalle.

Pieniä pisaroita laseissa,

aamun ja illan jälkeen kesä saapuu.

© Topi Aaltonen

Turhia kysymyksiä

Miksi lapsi raavittiin auki,
revittiin riekaleiksi.
Miksi missään ei ollut sijaa hänelle.

Miksi on yhtä huono kysymyssana
kuin kuinka tai ne muut.

Pesuveden mukana ei valu mitään,
sadevesi huuhtoo kaiken.

© Topi Aaltonen 

Elämä pimeydessä

Sade kiduttaa ikkunoita,
peilit puhuvat kolmansilla kielillä.

Lumi, jota ei näe kinostuu seinien korkuiseksi,
ristiinnaulitut kuihtuvat, peittyvät näkymättömän alle.

Neitsyiden kuivunut veri lattioilla kertoo valloituksista,
häveliäisyys laiminlyö itsensä,
sen hennolle rinnalle siirtyy vuosisatojen paino.

Elämä etenee sykäyksittäin,
puristuu hiljalleen kasaan.

Sairaan kaunis maailma puhuu Vapahtajasta, jota ei ole.

© Topi Aaltonen