Jos
hankkisi lehmän, miettii mummo, perustaen ajatuksensa yksinäisyyteensä ja
maidon hintavuuteen, sekä siihen tosiasiaan, että ennen vanhaan kaikki oli
todella toisin. Yksi sellainen kyllä sopisi tällaiseen maaseututaajaman
kerrostaloyksiöön ja sen puoleen visiointi kuuluu tähän aikaan, kuten
yltiöpäisyyskin. Perinteitä kunnioittaen sen nimi olisi Mansikki ja voi, miten
ne monet lämpimät henkäykset olisivatkaan tervetulleita ja märehdintä, sekä
sorkkien äänet, jotka loisivat nykyisestä poikkeavaa musiikkia tähän kolkkoon
betonilokerikkoon. Maalaisromantiikkaa ei tietenkään sopisi unohtaa, se
kohoaisi varmasti aivan uudelle tasolle. Niin, ehkä täällä puhaltaisivat kohta
uudet tulevaisuuden tuulet ja kerrokset nousisivat kerrosten päälle,
kohoaisivat pilviin. Monet näistä hyötyeläimistä laiduntaisivat pian taivaan
sinessä tai edes yksikin märehtijä taivaan katolla olisi saavutus jo sinänsä,
josta voisi tuntea ylpeyttä ainiaan.
©
Topi Aaltonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti