Hulluutta kaikki

Päivät ovat noiduttuja,
muuan musta nainen on mielikuvituksen tuotetta,
ruskeakasvoisesta ei tässä puhuta.
Valkoihoisen sydämeen isketään kyyneleet tikarilla,
loppusuoran koittaessa surussa on miltei kaikki värit.

Tapahtumat ajoittuvat menneeseen, tähän hetkeen, tulevaan
ja ovat hyvin lähellä sitä paikkaa,
mistä taivaalta lennähtää eteen seireeni kuin lintu.

Sillä on niin hennot sormet ja nimetön vailla sormusta.

Pakkonaiminen ei ole punastumisen paikka,
ensisijaiset ajatukset kohdistuvat tulevien esteiden arviointiin
ja kivirekeen, jota vetää.

© Topi Aaltonen