Tässä ja nyt

Minua lahjotaan sielua sulattavilla jälkiruuilla,
tiedän mitä tarkoittavat kuparisydän
ja tyhjä viinipullo sivupöydällä,
jokin sammunut liekki,
en tarkoita itseäni vaan häntä,
jonka iho kerran kosketti minua.

Meillä on olemisen lahja ja aika,
ne tekee tyhjäksi mennyt.

En toista itseäni, en sinua,

kellon digitaalinäytöstä näen olennaisen,
kestän hetken rakkaudettomuuden.

© Topi Aaltonen