Nyt on (luovutan sinut)

Tarkkailen katoavaa hengitystäsi,
tunnen allani mustan maan,
                      sieltä nousee kylmyys
ja tuuli työntää kadoksiin viimeisen lämmön.

                      Olet viimeinen,
en alusta aikaa, en pyydä anteeksi,
ne ovat turhaa ja rinnallasi niin pientä.

Vaikka nousimme samanaikaisesti yhtä korkealle,
                      rakkaus oli sinusta mitätön.

Nyt on, tämä hengetön ruumiisi.

© Topi Aaltonen