MENNEET

Parasta aikaa rakastat toista kuin toista,
           muistat ensimmäiset,
naiset rinnoillaan mustat kissat

ja pitkän kantaman pyrstötähti lentää vinosti yskien ohi
ripotellen ihmisen uurteita kerran rakkaille kehoille,
tänne asti loppuvat riemurasioiden suloäänet.

Pienet, hentoiset, häijyt tuijotukset,
kuolemaantuomittujen patsaat
tai vapauden suudelmat kaikkialla,

tässä sitä ollaan tai sitten ei,
itätuuli toistaa ikivanhaa sävelmää,
           irtaudut.

© Topi Aaltonen