Pysähdyttävää

Hyvin vanha laittautuu tätä aikaa kohti,
vihreä meri työntää ihokkaansa kasvoja vasten,
ikuisuuden kiertolainen riisuuntuu
päätepysäkin viereiselle raiteelle.

Kadun varrella on monta kotia,
joiden värisuorasta puuttuu punainen väri ja ruutukuvio,
joiden valot heijastuvat märästä asfaltista.

Hyvin tyyntä, että levotonta
kun kauaksi kadonneet revontulet hullaantuvat,
syttyvät tanssiin tähtien kanssa,
majoittuvat läheisen korttelin tyhjälle tontille.

Ehkä jokin jäi huomaamatta tai tässä on kaikki.

Ehkä on pysähdyttävä, jäätävä tähän.

© Topi Aaltonen