SYKSYN RUNO: Tien päässä

Kun ihminen loppui, alkoi hiljaisuus,
me kuuntelimme sitä,
hohdimme surupuvuissamme,
laskimme kukat hyvin harmaantuneelle arkulle,
ihmisen maan poveen.

Päivät liukuivat altamme vuosikymmeniin,
me haurastuimme,
olimme lyhyitä kuin elämämme
ja siinä se oli edessämme,
niin vastaanottavaisena, ikuisuus tai ei mitään.

© Topi Aaltonen