Näin
alavireisenä ei halua kirjoittaa mitään,
näin alavireisenä voisi kirjoittaa jotain hyvin pientä,
mielen ristiriitoja, joista yksi laita loistaa poissaolollaan.
näin alavireisenä voisi kirjoittaa jotain hyvin pientä,
mielen ristiriitoja, joista yksi laita loistaa poissaolollaan.
Jokainen
syksy vaatii veronsa ja mustat runot,
jokin pidättelee, mutta ehdotonta vaikenemista ei ole,
on lämmitettävä ajatusten hiillos ja tässä se on,
jokin pidättelee, mutta ehdotonta vaikenemista ei ole,
on lämmitettävä ajatusten hiillos ja tässä se on,
jossain
edessä on poiskuljettu aika,
ei ole kuin muisto, lämmin tai kylmä, jos sitäkään.
ei ole kuin muisto, lämmin tai kylmä, jos sitäkään.
©
Topi Aaltonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti