Liian myöhään

Tienhaaroissa monet seisahtuvat,

että vaikenevat,

läheltä löytyvät unohdetut suudelmat

jäätyneinä kylmiksi.

Auringon silmät heijastuvat elottomista,
kynttilämeret valtaavat kuolleiden paikat.

Kahden lauseen mittaiset viestit leijuvat ilmassa

ilman välimerkkejä,

anteeksiannot kohdistuvat tarkoituksenomaisesti joihinkin,

joita ei enää ole.

© Topi Aaltonen  

Muutos

Sen syksyn jäljiltä

linnut jähmettyivät paikoilleen
ja uohtivat siipensä,
pihlajanmarjat kadottivat punaisen värinsä
pyöreiltä poskiltaan pyrähtäessään lentoon.

Ohikulkijoita puraisi enemmän
tilanteen aiheuttama hämmennys
kuin kasvoille laittautuva ensipakkanen.

Jokin hulluus synnytti kuuran puiden oksiin
ja väritti tulevan talven toiseksi kuin milloinkaan ennen.

© Topi Aaltonen

Myöhemmin

Ja niin tapahtui,

että haravoin lehdet ja leppäkertut,
ajattelin ruusuillallisia bonzai puiden seurassa,
pienen enkelikirjan tarinoita täsmensin.

Pahan pojan riettaus synnytti lattiat täyteen vihreyttä,
nainen, jota rakastin kuuli olemassaolostani
ja kielsi kuolinhuoneeni.

Taivuin tuulien mukaan ja hämmennyin,

vanhana huojuin hieman ilmassa.

© Topi Aaltonen

Pysähdyttävää

Hyvin vanha laittautuu tätä aikaa kohti,
vihreä meri työntää ihokkaansa kasvoja vasten,
ikuisuuden kiertolainen riisuuntuu
päätepysäkin viereiselle raiteelle.

Kadun varrella on monta kotia,
joiden värisuorasta puuttuu punainen väri ja ruutukuvio,
joiden valot heijastuvat märästä asfaltista.

Hyvin tyyntä, että levotonta
kun kauaksi kadonneet revontulet hullaantuvat,
syttyvät tanssiin tähtien kanssa,
majoittuvat läheisen korttelin tyhjälle tontille.

Ehkä jokin jäi huomaamatta tai tässä on kaikki.

Ehkä on pysähdyttävä, jäätävä tähän.

© Topi Aaltonen

Läpihuuto

Muutamat kulkevat toistensa lävitse,
että kadottaisivat itsensä,
elämään menehtyneet etsivät runon
jokaiseen hetkeensä,
joitakin hymyilyttää vaan ei niitä,
joiden pimeästä ovi aukeaa ainoastaan sisäänpäin.

Hetki hetkeltä aika on kaukainen ja kuitenkin aivan iholla.

Lapsuudesta muistetaan parhaat palat,
leikit, jotka siunattiin viinin kera,
leivät, joita dipattiin vastalypsettyyn maitoon.

© Topi Aaltonen