sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Läpihuuto


Muutamat kulkevat toistensa lävitse,
että kadottaisivat itsensä,
elämään menehtyneet etsivät runon
jokaiseen hetkeensä,

joitakin hymyilyttää vaan ei niitä,
joiden pimeästä ovi aukeaa ainoastaan sisäänpäin.
Hetki hetkeltä aika on kaukainen ja kuitenkin aivan iholla.
Lapsuudesta muistetaan parhaat palat,
leikit, jotka siunattiin viinin kera,
leivät, joita dipattiin vastalypsettyyn maitoon.
© Topi Aaltonen

Ei kommentteja: