Haaveilen

Postilaatikon luona flanelliyöpuvussa nainen,
pisamien täyttämät kasvot,
millainen aamuhymy, silmät
ja yöperhoset kutittavat vatsaa.

Kuvittelen, että olet, et tässä, kauempana,
etelään kilometri, kaksi, kolme,
yksin yksinäisenä talossa,
vailla miestä tai sitten et,
mutta soitan ja sovimme milloin tulen,
lupaan olla täsmällinen.

Ehkä ihmettelet, minä en, haaveilen.

© Topi Aaltonen