Nurin kurin

Loppukesän kaikkina öinä oli satanut lunta,
tuleva ruska muuttanut asentoaan, siirtynyt paikoiltaan,
saavuttanut aikaisemmat sateenkaaret.
Kukat ja perhoset olivat kertoneet jotain outoa tarinaa
kaukaa menneisyydestä, viipyilleet hetken hämmennyksissään,
siirtyneet ikuisuuteen.
Elämä oli kääntynyt nurin kurin,
kaikki olennainen oli eritelty, tutkittu, numeroitu,
lopuksi taottu yhteen, saatettu julki.
Eräät olivat paljastuneet sateentekijöiksi, ruskan kääntäjiksi,
toiset unennäkijöiksi, jotka yhä harhailivat unissaan.
Muutamat olivat sopeutuneet tilanteeseen,

tuijottaneet tyhjin silmin taivaalle, jatkaneet huomiseen.

© Topi Aaltonen