Elämä pimeydessä

Sade kiduttaa ikkunoita,
peilit puhuvat kolmansilla kielillä.

Lumi, jota ei näe kinostuu seinien korkuiseksi,
ristiinnaulitut kuihtuvat, peittyvät näkymättömän alle.

Neitsyiden kuivunut veri lattioilla kertoo valloituksista,
häveliäisyys laiminlyö itsensä,
sen hennolle rinnalle siirtyy vuosisatojen paino.

Elämä etenee sykäyksittäin,
puristuu hiljalleen kasaan.

Sairaan kaunis maailma puhuu Vapahtajasta, jota ei ole.

© Topi Aaltonen