Joulun alla

Kurkien aurojen muotoiset muodostelmat
                      ovat kadonneet silmistä,
Oskarintiellä tuntee taas tuulen.

Tulkitsen runojani sivusuuntaisesti
                      suojautuen hämärältä,
odotan talven tuloa ja Joulun sanoja.

Pimeästä pimeään raapaisen tulitikun,
jätän taakseni Nalle Puhin sadelaulun.
                      Tämä maa ei pala,
vedestä kylläiseksi täyttyneenä
se saa vihdoin kaipaamansa lumipeitteen.

Yhteenliimautuneet kynttilälyhdyt valaistuvat,
liukuvat hiljalleen porttien yläpuolille
asetettujen mistelinoksien alle.

Seesteisyys on elämästä enää suudelman päässä.

© Topi Aaltonen