Kaunis elämä

Heidät vihittiin,
hääyönään he etsivät toisiaan huulillaan,
vilkaisivat paratiisiin,
hyväilivät hetken elämää,
kunnes nukkuivat pois toisiinsa kietoutuneina.

Jälki minkä he jättivät
oli vain hetken näkyvissä,
silloin kirjoitin sen muistiin.

© Topi Aaltonen

Tämän syksyn runo

Vierellään vasta maahan laskeutuneet 
ruostetäpläiset vaahteran lehdet
mies terävöitti ajatuksensa elämästä,
nosti huulilleen lasillisen pitkään kypsynyttä punaviiniä
ja nautti sen suurella hartaudella.
Sen jälkeen hän pukeutui syksyn luumupukuunsa,
otti muutaman haparoivan askeleen eteenpäin 
ja palasi takaisin.
Ehkä vielä lasillinen viiniä, hän ajatteli,
uusi yritys ja jos se ei onnistuisi,
niin hän voisi alkaa tanssin tämän vuodenajan sävelin
tutun tuntuisilla sivuaskelillaan.

© Topi Aaltonen

Ehkä himo

Odotat paljaana,
että paljaana paljaalla,

mitä voisin kun näin haluat.

Et kerro, 

lyhyen vai pitkäkestoisen,
et mitään.

Onko näin, ei,

sen ikäinen kun olet.

Liha on lihaa, kaikesta huolimatta.

© Topi Aaltonen

Kiitos kun kerroit

Ai kuollut,
kiitos kun kerroit,
ei, en muista häntä,

että elämä vei ja kuolema,

hetkinen,

tuossa kuvassa äärimmäisenä oikealla
tai onko sittenkään.

© Topi Aaltonen

Pitkästä aikaa

Viime kerrasta on aikaa,
en sano sanaakaan,
mutta uskallan sinua himoiten katsoa,
koskea yllättäen.

Ei iskuja sormille, 

ei potkua arkaan paikkaan,
jos kiellät, työnnät pois,
niin unohda jäähyväiset,
muista minut sellaisena kuin ennen.

© Topi Aaltonen