Jälki

Mistä se ilmestyi,
sanat viipyilivät hetken ajan ohimolla,
katosi,

räpäytin silmiäni,

pistin neulalla ihooni,
turhaan,

se mikä kenties oli ollut, oli hävinnyt,

siinä kaikki.

© Topi Aaltonen

Miten Kaunis Elämä (Omistettu Brigitte Bardotille)

Siinä sumussa oli sametin tuntu,
naisen pisamaiselta iholta levisi laventeli hunajan hurmaava tuoksu,
hän nukkui viinitarhassa, kuivatuista kukista luodulla vuoteella,
hänen yläpuolellaan oli lähes kypsyneiden viinirypäleiden tähdistö,
joka valaisi hänet tummanvioletilla valollaan.

Monet kanssakulkijoistani, jotka kokivat tämän, totesivat, tuo ei ole totta,

mutta minä elin hetken todeksi lukemattomat kerrat
ja aina sen kosketus ulottui yhtä syvään,
loi voimakkaan tunteen kaikkeen mitä ajattelin

ja minä ajattelin, miten kaunis elämä.

© Topi Aaltonen

Vapaana

Mieleni on vapaana,
pukeudun haarniskaan, joka ei ole uusinta uutta.
Painavuuden tunne valtaa minut.
Ei, ei se ole hinta, että naiset, joita rakastan, eivät tunne minua,
sillä ristikon takaa näen heidät, hymyilen.
Tämä on puolet totta leikkiä,
en luo suurempaa soturia itsestäni mitä olen,
seison vain muiden varjoissa.

© Topi Aaltonen 

Tahdon (aina kun vain tahdot)

Kyllä, sinun kanssasi vihille aina kun vain tahdot.

Kysyisin, monesko kerta, eikö tämä jo riitä, edes hetki arkea,

tiedän, sinä varmaan viittaisit käsilläsi moiselle typeryydelle.

Keskittyminen ainoastaan tähän vie kaiken energiani.

Tahdon, tahdon, tahdon, kyllä tahdon.

Hääpukuja on kertynyt kymmenittäin,

vaatekaapit ovat täyttyneet, niitä on hankittu lisää, huoneita laajennettu.

Miten kaikki vihkisormukset ovat uuden puvuntakin taskussa, mikä se on näistä,

läkähtyykö pappi tällä kertaa itkunsekaiseen nauruunsa.

Häävieraiden määrä on paisunut mahdottomuuksiin,

ensi kerralla on varattava käyttöön seudun kaikki kirkot.

Rakas, pitäisikö meidän keskustella hetki.

© Topi Aaltonen 

Toivomuslähde

Uni väreilee eteenpäin,
jotain syntyy,
toivomuslähde,
lantti lantin perään,
täyttyy,
nainen muotoutuu,
hiukset märkinä,
kolikot katoavat,
väistämätöntä,
siinä hän on,
kiihkeästi tarrautuu minuun,
on outoa kohdata näin,
hän kuiskii kaikesta kadotetusta, hurmiosta,
Ola laulaa,
tanssimme, tanssimme,
kietoudumme lakanaan,
on kosteaa ja kuumaa.

© Topi Aaltonen