Vanhuudessa

Ei vanhuudessa ole kalman tuoksua,
mutta kaikki elämän värit, kudottu.

Alusta loppuun avoin malja, täyttyvä,
viimein hiljaisuus, suljetut silmät,

sävelet, jotka johtavat muistojen maahan.

@ Topi Aaltonen

Kevätaamuisin

Sen kevään monina aamuina 
punarinta tulkitsi runonsa uudelleen
ja nouseva aurinko vilkuili
sivupeilistä taakseen hymyillen.

Toisto

Hetken päässä on suudelma ja toinen,
katseet, kosketukset, uudet suudelmat,
voihkinta, voipuneisuus, uusi koitos.

© Topi Aaltonen

Kaunis elämä

Heidät vihittiin,
hääyönään he etsivät toisiaan huulillaan,
vilkaisivat paratiisiin,
hyväilivät hetken elämää,
kunnes nukkuivat pois toisiinsa kietoutuneina.

Jälki minkä he jättivät
oli vain hetken näkyvissä,
silloin kirjoitin sen muistiin.

© Topi Aaltonen

Tämän syksyn runo

Vierellään vasta maahan laskeutuneet 
ruostetäpläiset vaahteran lehdet
mies terävöitti ajatuksensa elämästä,
nosti huulilleen lasillisen pitkään kypsynyttä punaviiniä
ja nautti sen suurella hartaudella.
Sen jälkeen hän pukeutui syksyn luumupukuunsa,
otti muutaman haparoivan askeleen eteenpäin 
ja palasi takaisin.
Ehkä vielä lasillinen viiniä, hän ajatteli,
uusi yritys ja jos se ei onnistuisi,
niin hän voisi alkaa tanssin tämän vuodenajan sävelin
tutun tuntuisilla sivuaskelillaan.

© Topi Aaltonen