Kiitos kun kerroit

Ai kuollut,
kiitos kun kerroit,
ei, en muista häntä,

että elämä vei ja kuolema,

hetkinen,

tuossa kuvassa äärimmäisenä oikealla
tai onko sittenkään.

© Topi Aaltonen

Pitkästä aikaa

Viime kerrasta on aikaa,
en sano sanaakaan,
mutta uskallan sinua himoiten katsoa,
koskea yllättäen.

Ei iskuja sormille, 

ei potkua arkaan paikkaan,
jos kiellät, työnnät pois,
niin unohda jäähyväiset,
muista minut sellaisena kuin ennen.

© Topi Aaltonen

Jälki

Mistä se ilmestyi,
sanat viipyilivät hetken ajan ohimolla,
katosi,

räpäytin silmiäni,

pistin neulalla ihooni,
turhaan,

se mikä kenties oli ollut, oli hävinnyt,

siinä kaikki.

© Topi Aaltonen

Miten Kaunis Elämä (Omistettu Brigitte Bardotille)

Siinä sumussa oli sametin tuntu,
naisen pisamaiselta iholta levisi laventeli hunajan hurmaava tuoksu,
hän nukkui viinitarhassa, kuivatuista kukista luodulla vuoteella,
hänen yläpuolellaan oli lähes kypsyneiden viinirypäleiden tähdistö,
joka valaisi hänet tummanvioletilla valollaan.

Monet kanssakulkijoistani, jotka kokivat tämän, totesivat, tuo ei ole totta,

mutta minä elin hetken todeksi lukemattomat kerrat
ja aina sen kosketus ulottui yhtä syvään,
loi voimakkaan tunteen kaikkeen mitä ajattelin

ja minä ajattelin, miten kaunis elämä.

© Topi Aaltonen

Vapaana

Mieleni on vapaana,
pukeudun haarniskaan, joka ei ole uusinta uutta.
Painavuuden tunne valtaa minut.
Ei, ei se ole hinta, että naiset, joita rakastan, eivät tunne minua,
sillä ristikon takaa näen heidät, hymyilen.
Tämä on puolet totta leikkiä,
en luo suurempaa soturia itsestäni mitä olen,
seison vain muiden varjoissa.

© Topi Aaltonen