Tahdon (aina kun vain tahdot)

Kyllä, sinun kanssasi vihille aina kun vain tahdot.

Kysyisin, monesko kerta, eikö tämä jo riitä, edes hetki arkea,

tiedän, sinä varmaan viittaisit käsilläsi moiselle typeryydelle.

Keskittyminen ainoastaan tähän vie kaiken energiani.

Tahdon, tahdon, tahdon, kyllä tahdon.

Hääpukuja on kertynyt kymmenittäin,

vaatekaapit ovat täyttyneet, niitä on hankittu lisää, huoneita laajennettu.

Miten kaikki vihkisormukset ovat uuden puvuntakin taskussa, mikä se on näistä,

läkähtyykö pappi tällä kertaa itkunsekaiseen nauruunsa.

Häävieraiden määrä on paisunut mahdottomuuksiin,

ensi kerralla on varattava käyttöön seudun kaikki kirkot.

Rakas, pitäisikö meidän keskustella hetki.

© Topi Aaltonen 

Toivomuslähde

Uni väreilee eteenpäin,
jotain syntyy,
toivomuslähde,
lantti lantin perään,
täyttyy,
nainen muotoutuu,
hiukset märkinä,
kolikot katoavat,
väistämätöntä,
siinä hän on,
kiihkeästi tarrautuu minuun,
on outoa kohdata näin,
hän kuiskii kaikesta kadotetusta, hurmiosta,
Ola laulaa,
tanssimme, tanssimme,
kietoudumme lakanaan,
on kosteaa ja kuumaa.

© Topi Aaltonen 

Se on mahdollista

Että piti koskettaa sinua, muutuit tomuksi siinä paikassa,
mutta yksi on näissä silmissä, kaukaisuuteen näkö.
Kun kerää kaiken tarkkaan talteen, tietää, voi alkaa luojaksi.
Silloin muuttuu itsekin siihen muotoon, haluaa suurempaa osaa.

Kaikella luovuudella on aikansa,

kauneuden rakentaminen ei ole milloinkaan liian myöhäistä,
usko ja tahto on, nyt on se hetki ja kaikki valta siihen.

© Topi Aaltonen 

Sitä kaipaan

En usko homouteen,
en bi-seksuaalisuuteen,
en transvestismiin,
en sukupuolineutraliuuteen,
en miehen ja naisen välisiin rakennelmiin,
mutta kahden naisen rakastelua kaipaan
ja nautin loputtomiin.

© Topi Aaltonen 

Ymmärsinkö oikein

Kerroit kai jo sadatta kertaa
luovuuden ja mielikuvituksen tärkeydestä elämässämme.
Tapani mukaan kuuntelin sinua toisella korvallani,
mutta katselin molemmilla silmilläni
ja tänään sanasi sytyttivät himoni lihaasi.

Mitenkään ennalta varoittamatta siirryin eteesi,

nostin sinut vahvoilla käsilläni syliini
ja laskin keittiön ruokapöydälle.
Pienellä käden liikkeelläni tyhjensin pöydän turhasta,
samoin paljastin meidän molempien elimet, työnnyin sisääsi
ja otin sinut kaikella miehen rajuudellani.

Tätä sinä halusit, eikö niin.

© Topi Aaltonen