Kiltti tyttö

Se piikki naisen lihassa,
tuntematon suuruus,
jokin maailmankaikkeuden ilmentymä,
se on

ja sitonut naisen itseensä,
sen kiltin tytön, joka näkee tähdenlennot ja toivoo,
joka suostuu kaikkeen
ja hillitsee itsensä,

askeltaa kuolemaansa.

© Topi Aaltonen

Mummon mietteitä

Jos hankkisi lehmän, miettii mummo, perustaen ajatuksensa yksinäisyyteensä ja maidon hintavuuteen, sekä siihen tosiasiaan, että ennen vanhaan kaikki oli todella toisin. Yksi sellainen kyllä sopisi tällaiseen maaseututaajaman kerrostaloyksiöön ja sen puoleen visiointi kuuluu tähän aikaan, kuten yltiöpäisyyskin. Perinteitä kunnioittaen sen nimi olisi Mansikki ja voi, miten ne monet lämpimät henkäykset olisivatkaan tervetulleita ja märehdintä, sekä sorkkien äänet, jotka loisivat nykyisestä poikkeavaa musiikkia tähän kolkkoon betonilokerikkoon. Maalaisromantiikkaa ei tietenkään sopisi unohtaa, se kohoaisi varmasti aivan uudelle tasolle. Niin, ehkä täällä puhaltaisivat kohta uudet tulevaisuuden tuulet ja kerrokset nousisivat kerrosten päälle, kohoaisivat pilviin. Monet näistä hyötyeläimistä laiduntaisivat pian taivaan sinessä tai edes yksikin märehtijä taivaan katolla olisi saavutus jo sinänsä, josta voisi tuntea ylpeyttä ainiaan.

© Topi Aaltonen

Tarinani

Synnyin ja kuolin,
nyt vain olen ja unelmani.

© Topi Aaltonen

Eräs näkemys kevään saapumisesta

Ensimmäiset orvokit liikehtivät malttamattomina kukkakauppiaan pihamaalla,
odottavat herkkien sormien kosketusta,
pääsyä väreilemään väreillään perinteisiin paikkoihinsa.

Pian kylän naiset karistavat talven viimeiset tulet harteiltaan,

miten multa tuoksuu,
kuivumaan alkanut ruoho heiluu tuulessa.

On se hetki,

mutta ennen sitä tyydytetään kylmän ajan kerryttämä lihan himo,
rakastellaan ahnaasti.

© Topi Aaltonen

Olennaista

Miehet ovat posliiniorjia,
naiset Luojan jumalattaria,

puut vuosisatoja, kivet ikuisuuksia,

mikä elämä!

Vihreä ruohomeri peittää kaikessa kaiken,
mutta mitkä pilvet matkaavat ylhäällä
ja mikä taivas, entä avaruus.

© Topi Aaltonen