Galleria, eroottisia runoja

Moi kaikille!

Tänään sain runokirjani Galleria, eroottisia runoja oikovedoksen. Julkaisija on Mediapinta ja runokirjani kuuluu Suomi 100 runokirjaa-kirjasarjaan. Kirja tulee saataville kaikille kirjoja myyville tahoille, sekä kirjastoille.

Kirjan varsinaiseen julkaisemiseen menee vielä hetki aikaa, mutta otan erittäin mielelläni jo nyt ennakkotilauksia vastaan niiltä, jotka haluavat ostaa kirjan suoraan minulta (nimmarilla, omistuskirjoituksella tai ilman niitä). Kirja on pehmeäkantinen ja hinta postituskuluineen on 25 €.

Ohessa kuvat kirjan etu- ja takakannesta.

Ei muuta kuin ennakkotilauksia tulemaan!

Tähän aikaan

Syksy on kuulas kuin joidenkin vanhuus,
mutta pihamaan vaahterat ovat kuolleet
ja joku on puuteroinut ne.
Ruohomaton kuivuneet lehdet ovat satavuotiaita,
ajoittain tuuli siirtää niitä paikasta toiseen.
Punainen ja keltainen syntyvät joka vuosi tähän aikaan,
sateenkaaren taika on toisinaan olemassa.
Lintujen laulamattomuus kuuluu pitkään,
pilvien yläpuolella taivas on aina sininen.

© Topi Aaltonen

Vanhuudessa

Ei vanhuudessa ole kalman tuoksua,
mutta kaikki elämän värit, kudottu.

Alusta loppuun avoin malja, täyttyvä,
viimein hiljaisuus, suljetut silmät,

sävelet, jotka johtavat muistojen maahan.

@ Topi Aaltonen

Kevätaamuisin

Sen kevään monina aamuina 
punarinta tulkitsi runonsa uudelleen
ja nouseva aurinko vilkuili
sivupeilistä taakseen hymyillen.

Toisto

Hetken päässä on suudelma ja toinen,
katseet, kosketukset, uudet suudelmat,
voihkinta, voipuneisuus, uusi koitos.

© Topi Aaltonen

Kaunis elämä

Heidät vihittiin,
hääyönään he etsivät toisiaan huulillaan,
vilkaisivat paratiisiin,
hyväilivät hetken elämää,
kunnes nukkuivat pois toisiinsa kietoutuneina.

Jälki minkä he jättivät
oli vain hetken näkyvissä,
silloin kirjoitin sen muistiin.

© Topi Aaltonen

Tämän syksyn runo

Vierellään vasta maahan laskeutuneet 
ruostetäpläiset vaahteran lehdet
mies terävöitti ajatuksensa elämästä,
nosti huulilleen lasillisen pitkään kypsynyttä punaviiniä
ja nautti sen suurella hartaudella.
Sen jälkeen hän pukeutui syksyn luumupukuunsa,
otti muutaman haparoivan askeleen eteenpäin 
ja palasi takaisin.
Ehkä vielä lasillinen viiniä, hän ajatteli,
uusi yritys ja jos se ei onnistuisi,
niin hän voisi alkaa tanssin tämän vuodenajan sävelin
tutun tuntuisilla sivuaskelillaan.

© Topi Aaltonen

Ehkä himo

Odotat paljaana,
että paljaana paljaalla,

mitä voisin kun näin haluat.

Et kerro, 

lyhyen vai pitkäkestoisen,
et mitään.

Onko näin, ei,

sen ikäinen kun olet.

Liha on lihaa, kaikesta huolimatta.

© Topi Aaltonen

Kiitos kun kerroit

Ai kuollut,
kiitos kun kerroit,
ei, en muista häntä,

että elämä vei ja kuolema,

hetkinen,

tuossa kuvassa äärimmäisenä oikealla
tai onko sittenkään.

© Topi Aaltonen

Pitkästä aikaa

Viime kerrasta on aikaa,
en sano sanaakaan,
mutta uskallan sinua himoiten katsoa,
koskea yllättäen.

Ei iskuja sormille, 

ei potkua arkaan paikkaan,
jos kiellät, työnnät pois,
niin unohda jäähyväiset,
muista minut sellaisena kuin ennen.

© Topi Aaltonen

Jälki

Mistä se ilmestyi,
sanat viipyilivät hetken ajan ohimolla,
katosi,

räpäytin silmiäni,

pistin neulalla ihooni,
turhaan,

se mikä kenties oli ollut, oli hävinnyt,

siinä kaikki.

© Topi Aaltonen

Miten Kaunis Elämä (Omistettu Brigitte Bardotille)

Siinä sumussa oli sametin tuntu,
naisen pisamaiselta iholta levisi laventeli hunajan hurmaava tuoksu,
hän nukkui viinitarhassa, kuivatuista kukista luodulla vuoteella,
hänen yläpuolellaan oli lähes kypsyneiden viinirypäleiden tähdistö,
joka valaisi hänet tummanvioletilla valollaan.

Monet kanssakulkijoistani, jotka kokivat tämän, totesivat, tuo ei ole totta,

mutta minä elin hetken todeksi lukemattomat kerrat
ja aina sen kosketus ulottui yhtä syvään,
loi voimakkaan tunteen kaikkeen mitä ajattelin

ja minä ajattelin, miten kaunis elämä.

© Topi Aaltonen

Vapaana

Mieleni on vapaana,
pukeudun haarniskaan, joka ei ole uusinta uutta.
Painavuuden tunne valtaa minut.
Ei, ei se ole hinta, että naiset, joita rakastan, eivät tunne minua,
sillä ristikon takaa näen heidät, hymyilen.
Tämä on puolet totta leikkiä,
en luo suurempaa soturia itsestäni mitä olen,
seison vain muiden varjoissa.

© Topi Aaltonen 

Tahdon (aina kun vain tahdot)

Kyllä, sinun kanssasi vihille aina kun vain tahdot.

Kysyisin, monesko kerta, eikö tämä jo riitä, edes hetki arkea,

tiedän, sinä varmaan viittaisit käsilläsi moiselle typeryydelle.

Keskittyminen ainoastaan tähän vie kaiken energiani.

Tahdon, tahdon, tahdon, kyllä tahdon.

Hääpukuja on kertynyt kymmenittäin,

vaatekaapit ovat täyttyneet, niitä on hankittu lisää, huoneita laajennettu.

Miten kaikki vihkisormukset ovat uuden puvuntakin taskussa, mikä se on näistä,

läkähtyykö pappi tällä kertaa itkunsekaiseen nauruunsa.

Häävieraiden määrä on paisunut mahdottomuuksiin,

ensi kerralla on varattava käyttöön seudun kaikki kirkot.

Rakas, pitäisikö meidän keskustella hetki.

© Topi Aaltonen 

Toivomuslähde

Uni väreilee eteenpäin,
jotain syntyy,
toivomuslähde,
lantti lantin perään,
täyttyy,
nainen muotoutuu,
hiukset märkinä,
kolikot katoavat,
väistämätöntä,
siinä hän on,
kiihkeästi tarrautuu minuun,
on outoa kohdata näin,
hän kuiskii kaikesta kadotetusta, hurmiosta,
Ola laulaa,
tanssimme, tanssimme,
kietoudumme lakanaan,
on kosteaa ja kuumaa.

© Topi Aaltonen 

Se on mahdollista

Että piti koskettaa sinua, muutuit tomuksi siinä paikassa,
mutta yksi on näissä silmissä, kaukaisuuteen näkö.
Kun kerää kaiken tarkkaan talteen, tietää, voi alkaa luojaksi.
Silloin muuttuu itsekin siihen muotoon, haluaa suurempaa osaa.

Kaikella luovuudella on aikansa,

kauneuden rakentaminen ei ole milloinkaan liian myöhäistä,
usko ja tahto on, nyt on se hetki ja kaikki valta siihen.

© Topi Aaltonen 

Sitä kaipaan

En usko homouteen,
en bi-seksuaalisuuteen,
en transvestismiin,
en sukupuolineutraliuuteen,
en miehen ja naisen välisiin rakennelmiin,
mutta kahden naisen rakastelua kaipaan
ja nautin loputtomiin.

© Topi Aaltonen 

Ymmärsinkö oikein

Kerroit kai jo sadatta kertaa
luovuuden ja mielikuvituksen tärkeydestä elämässämme.
Tapani mukaan kuuntelin sinua toisella korvallani,
mutta katselin molemmilla silmilläni
ja tänään sanasi sytyttivät himoni lihaasi.

Mitenkään ennalta varoittamatta siirryin eteesi,

nostin sinut vahvoilla käsilläni syliini
ja laskin keittiön ruokapöydälle.
Pienellä käden liikkeelläni tyhjensin pöydän turhasta,
samoin paljastin meidän molempien elimet, työnnyin sisääsi
ja otin sinut kaikella miehen rajuudellani.

Tätä sinä halusit, eikö niin.

© Topi Aaltonen 

Tehtävä

Palautan hänelle mielipahan aakkoset
ja annan vinkin,
yksin on pääasiallisesti paremmin,
en siedä mustasukkaisia naisia,
mustahiuksisia rakastelen kerran viikossa,
puran kihlauksen,
isken sen sormuksen syvään pöytälevyyn,
matkalaukkuni on valmiina,
lähtö on hetki elämässä, paluu ei.

© Topi Aaltonen

Päätös

Sen kevään tuloa odotellessaan
vanhempamme kertoivat,
etteivät halua enää seksiä tähän aikaan,
eivätkä välittömästi myöhemminkään,

mutta muutama kuukausi, kesän lopussa,

rapujuhlat ja rakastelutuokiot.

Me nauroimme hyväntahtoisesti 

tuolle kaikelle, suutelimme.

© Topi Aaltonen